Laulutassun juostua muut kiinni jäätyään aluksi hieman hämilleen Mäntytassun vitsin vuoksi jatkoivat kissat matkaa ja Laulutassu sanoi Mäntytassulle vielä Putousklaanilaisiin liittyen "Outoja ovat joka tapauksessa". Tämän kuullessaan Mäntytassu hymähti ja kehräsi myöntyvästi Laulutassulle. Matka jatkui edelleen ja mäntytassun jalkoja alkoi painaa matkan rasituksesta jo paljonkin. Eikä olootilaa auttanut se, että ilta oli jo selkeästi lähestymässä, mutta mestarit eivät hidastaneet. He menivät yhä syvemmälle metsän siimekseen, eikä Mäntytassulla ollut käsitystäkään missä he olivat. Kuinka pitkään pitää vielä jaksaa? alan olla jo iha poik- "Mitäs pennut?" Tämä halveksuvan sävyinen lause keskeytti ajatuksen kulun Mäntytassulta. aluksi hän ei tunnistanut puhujaa ja tajuttuaan sen olleen Maitotassu hänet valtasi suunnaton epätöivo. EIIIIIIIIH! Tämä tästä vielä puuttuikin! hän ajatteli itsekseen ja loi tuskaisan katseen Laulutassuun, joka oli myös selkeästi turhautunut kuultuaan Maitotassun äänen. Ruskaraita, Maitotassun mestari, ei kommentoinut lausahdukseen millään tavalla, vaan katsoi hyväksyvästi oppilastaan. Pian Maitotassu jatkoikin samaan halveksuvaan sävyyn "Ette varmaan ole vielä edes oppineet saalistamaan?" ...ja hän on kuun vanhempi kuin minä ja Laulutassu? Ihme ettei kyseessä olisi pikkuveljeni käytöksen perusteella! Määntytassu ajatteli itsekseen. Pian kuului Loviviiksen ääni Mäntytassun rinnalta "Puhutaampa sitä rehvakkaasti ottaen huomioon, että eksyit omalla reviirikierroksellasi juostessasi pakoon Perhosta." Mäntytassun oli hankala olla nauramatta ja katsoessaan ympärilleen hän huomasi myös Ruskaraidan ja Lehtihännän oli pidäteltävä nauruaan Maitotassun lähestulkoon silminnähden upotessa maahan. Laulutassun reaktiota Mäntytassu odotti kaikkein eniten nähtyään tämän suhtautumisen Maitotassun näkemiseen.
Laulutassun juostua muut kiinni jäätyään aluksi hieman hämilleen Mäntytassun vitsin vuoksi jatkoivat kissat matkaa ja Laulutassu sanoi Mäntytassulle vielä Putousklaanilaisiin liittyen "Outoja ovat joka tapauksessa". Tämän kuullessaan Mäntytassu hymähti ja kehräsi myöntyvästi Laulutassulle. Matka jatkui edelleen ja mäntytassun jalkoja alkoi painaa matkan rasituksesta jo paljonkin. Eikä olootilaa auttanut se, että ilta oli jo selkeästi lähestymässä, mutta mestarit eivät hidastaneet. He menivät yhä syvemmälle metsän siimekseen, eikä Mäntytassulla ollut käsitystäkään missä he olivat. Kuinka pitkään pitää vielä jaksaa? alan olla jo iha poik- "Mitäs pennut?" Tämä halveksuvan sävyinen lause keskeytti ajatuksen kulun Mäntytassulta. aluksi hän ei tunnistanut puhujaa ja tajuttuaan sen olleen Maitotassu hänet valtasi suunnaton epätöivo. EIIIIIIIIH! Tämä tästä vielä puuttuikin! hän ajatteli itsekseen ja loi tuskaisan katseen Laulutassuun, joka oli myös selkeästi turhautunut kuultuaan Maitotassun äänen. Ruskaraita, Maitotassun mestari, ei kommentoinut lausahdukseen millään tavalla, vaan katsoi hyväksyvästi oppilastaan. Pian Maitotassu jatkoikin samaan halveksuvaan sävyyn "Ette varmaan ole vielä edes oppineet saalistamaan?" ...ja hän on kuun vanhempi kuin minä ja Laulutassu? Ihme ettei kyseessä olisi pikkuveljeni käytöksen perusteella! Määntytassu ajatteli itsekseen. Pian kuului Loviviiksen ääni Mäntytassun rinnalta "Puhutaampa sitä rehvakkaasti ottaen huomioon, että eksyit omalla reviirikierroksellasi juostessasi pakoon Perhosta." Mäntytassun oli hankala olla nauramatta ja katsoessaan ympärilleen hän huomasi myös Ruskaraidan ja Lehtihännän oli pidäteltävä nauruaan Maitotassun lähestulkoon silminnähden upotessa maahan. Laulutassun reaktiota Mäntytassu odotti kaikkein eniten nähtyään tämän suhtautumisen Maitotassun näkemiseen.