Mustapentu istui päällikön pesän edustalla sijaitsevan kiven lähellä, ja odotti, että Putoustähti tulisi kutsumaan kaikki kissat kokoontumiseen. Silloin hänestä tulisi oppilas. Putoustähti, Ahvenkynsi, Lumiturkki, Pisarahäntä, Tuuliturkki ja Raitajalka olivat leirin reunalla sijaitsevan lammen edustalla keskustelemassa luultavasti siitä, kuka tulisi olemaan Mustapennun mestari. Hänen mielestään se oli kuitenkin itsestään selvä asia, sillä Raitajalka, Tuuliturkki ja Pisarahäntä olivat ainoat mahdolliset mestarit hänelle, koska päällikön tai varapäällikön saaminen mestariksi oli harvinaista. Raitajalasta oli tullut vain puoli kuuta sitten soturi, joten Mustapentu saisi mestarikseen Pisarahännän tai Tuuliturkin. Toinen heistä tulisi olemaan Jääpennun, josta tulisi oppilas samaan aikaan, mestari. Mustatassu oli häntä noin neljäsosakuun vanhempi.
Naaras tukahdutti haukotuksen ja alkoi siistiä itseään. Hetken päästä hän kuuli takaansa ääntä, ja kääntyi ympäri nostaen päänsä ylös. Se oli Pisarahäntä. Hänen silkkisen ja valkoisen turkkinsa tunnistaa helposti, Mustapentu ajatteli.
“Anna kun minä”, Pisarahäntä maukaisi, alkaen siistiä tulevaa oppilasta. Mustapennun olisi tehnyt mieli sähistä ‘minä osaan pitää huolen itsestäni’, mutta huomatessaan Pisarahännän silmissä innostuneen kiillon, hän päätti pysyä hiljaa. Olin ainakin oikeassa mestarin suhteen, hän tuhahti. Sen huomaa Pisarahännästä.
“Kokoontumista piti siirtää hiukan”, Pisarahäntä kehräsi nuolaisujen välissä. “Putoustähti sanoi, että se pidetään seuraavan Aurinkohuipun aikaan.”
Mustatassu nousi ylös. Mitä hyötyä on siistiytyä, kun sen jälkeen pitää kuitenkin nukkua ja sotkeentua lehtiin, naaras tuhahti, ja lähti tassuttamaan pentutarhaa kohti kiinnittämättä enää huomiota Pisarahäntään. Jääpentu huomasi hänet ja lähti hölkkääämään samaan suuntaan.
“Joko kuulit, meistä tulee oppilaita! Kukakohan on minun mestarini?” Jääpennun olemuksesta paistoi into ja jännitys. “Ehkä Ahvenkynsi!”
“Tuuliturkki”, `Mustapentu hymähti. Hänestä Jääpentu oli aika suloinen.
"Hyvä on, tullaan tullaan", oppilas maukui ja huomasi pian väsymyksen vaihtuvan hermostuneisuuteen. "Mihin mennään?"
Kysymyksen kysyttyään Sinttitassu huomasikin jo mestarinsa Rososiiven tassuttelevan soturien pesästä ulos ja asettuvan istumaan Punapilven vierelle.
"Suunnittelimme leirin vieressä olevaa järveä Kuuluolan lähellä", tummanruskea kolli selitti ja ravisteli päätään, jotta saisi pakotettua hiukan lerpallaan olevat korvansa nousemaan. Se olikin ainoa asia, josta huomasi Rososiiven olevan ihan yhtä väsynyt kuin Sinttitassunkin. Kolli tukahdutti huvittuneen kehräyksen kunnioituksesta mestariaan kohtaan ja käänsi katseensa Usvatassuun. Usvatassu saattaa olla innoissaan, sillä sieltä saa klaanin isoimmat kalat. Tilanne onkin toinen minun kohdallani... on hiukan noloa olla kaloja pelkäävä putousklaanilainen.
UsvatassuUsvatassu hymyili anteeksipyytävästi väsyneen näköiselle kollille. "Punapilvi haluaa meidän saalistavan." Vilkaisten taaksensa harmaa naaras lisäsi vielä: "Ja ilmeisesti Rososiipikin tulee mukaan."Usvatassu kääntyi ympäri heilauttaen häntäänsä. "Mitä nopeammin lähdemme, sitä nopeammin tulemme takaisin. Ja pääsemme nukkumaan", raidallinen oppilas lisäsi tukahduttaen haukotuksen. Hän tassutteli mestareiden luo ja nosti katseensa Punapilveen, joka nyökkäsi hyväksyvästi. "Kiitos, Usvatassu."
Sinttitassu oli juuri tassuttamassa oppilaiden pesään mennäkseen nukkumaan, kun kuuli etäisesti nimensä mainittavan ja pysähtyi niille sijoilleen. Mitähän minusta puhutaan? kolli mietti uteliaana ja päätti sittenkin kääntyä vielä ympäri kuunnellakseen. Siispä Sinttitassu oli vähällä törmätä pesää kohti tassuttavaan Usvatassuun, mutta onnistui väistämään viime hetkellä.
"Pitääkö vielä mennä johonkin?" oppilas huokaisi väsyneenä, vaikka olikin oikeastaan ihan innoissaan joka ikisestä klaanin rutiinista, johon pääsi osallistumaan. Nyt vain ei olisi jaksanut... jospa Sinttitassu oli vain kuullut väärin? Jooko? Voinko mennä nukkumaan?
Usvatassu antoi katseensa vaeltaa runsaassa tuoresaaliskasassa, hymisten itsekseen melodiaa jota oli kuullut lintujen laulavan aiemmin. Hän ojensi tassunsa koskettaakseen erästä erityisen mehukkaan näköistä ahventa, sitten pysäytti itsensä. Mitähän Punapilvikin sanoisi jos saisi tietää että hänen oppilaansa oli ottanut osansa ruoasta saalistamatta ensin muille?Punapilvestä puheenollen, Usvatassu kuuli kollin tutun äänen hiukan kauempaa: "Usvatassu, tulehan tänne."Harmaa naaras huokaisi hiukan huvittuneena ja tassutti mestarinsa luo. "Niin?""Lähdemme saalistamaan, kunhan Sinttitassu löytyy", mestarini sanoi. "Tarkistaisitko, ettei hän ole jo mennyt nukkumaan?""Ilomielin", Usvatassu vastasi ja tassutti kohti oppilaiden pesää.
Mustatassu
Mustapentu istui päällikön pesän edustalla sijaitsevan kiven lähellä, ja odotti, että Putoustähti tulisi kutsumaan kaikki kissat kokoontumiseen. Silloin hänestä tulisi oppilas. Putoustähti, Ahvenkynsi, Lumiturkki, Pisarahäntä, Tuuliturkki ja Raitajalka olivat leirin reunalla sijaitsevan lammen edustalla keskustelemassa luultavasti siitä, kuka tulisi olemaan Mustapennun mestari. Hänen mielestään se oli kuitenkin itsestään selvä asia, sillä Raitajalka, Tuuliturkki ja Pisarahäntä olivat ainoat mahdolliset mestarit hänelle, koska päällikön tai varapäällikön saaminen mestariksi oli harvinaista. Raitajalasta oli tullut vain puoli kuuta sitten soturi, joten Mustapentu saisi mestarikseen Pisarahännän tai Tuuliturkin. Toinen heistä tulisi olemaan Jääpennun, josta tulisi oppilas samaan aikaan, mestari. Mustatassu oli häntä noin neljäsosakuun vanhempi.
Naaras tukahdutti haukotuksen ja alkoi siistiä itseään. Hetken päästä hän kuuli takaansa ääntä, ja kääntyi ympäri nostaen päänsä ylös. Se oli Pisarahäntä. Hänen silkkisen ja valkoisen turkkinsa tunnistaa helposti, Mustapentu ajatteli.
“Anna kun minä”, Pisarahäntä maukaisi, alkaen siistiä tulevaa oppilasta. Mustapennun olisi tehnyt mieli sähistä ‘minä osaan pitää huolen itsestäni’, mutta huomatessaan Pisarahännän silmissä innostuneen kiillon, hän päätti pysyä hiljaa. Olin ainakin oikeassa mestarin suhteen, hän tuhahti. Sen huomaa Pisarahännästä.
“Kokoontumista piti siirtää hiukan”, Pisarahäntä kehräsi nuolaisujen välissä. “Putoustähti sanoi, että se pidetään seuraavan Aurinkohuipun aikaan.”
Mustatassu nousi ylös. Mitä hyötyä on siistiytyä, kun sen jälkeen pitää kuitenkin nukkua ja sotkeentua lehtiin, naaras tuhahti, ja lähti tassuttamaan pentutarhaa kohti kiinnittämättä enää huomiota Pisarahäntään. Jääpentu huomasi hänet ja lähti hölkkääämään samaan suuntaan.
“Joko kuulit, meistä tulee oppilaita! Kukakohan on minun mestarini?” Jääpennun olemuksesta paistoi into ja jännitys. “Ehkä Ahvenkynsi!”
“Tuuliturkki”, `Mustapentu hymähti. Hänestä Jääpentu oli aika suloinen.
Sinttitassu
Sinttitassu huokaisi väsyneenä kohauttaen lapojaan.
"Hyvä on, tullaan tullaan", oppilas maukui ja huomasi pian väsymyksen vaihtuvan hermostuneisuuteen. "Mihin mennään?"
Kysymyksen kysyttyään Sinttitassu huomasikin jo mestarinsa Rososiiven tassuttelevan soturien pesästä ulos ja asettuvan istumaan Punapilven vierelle.
"Suunnittelimme leirin vieressä olevaa järveä Kuuluolan lähellä", tummanruskea kolli selitti ja ravisteli päätään, jotta saisi pakotettua hiukan lerpallaan olevat korvansa nousemaan. Se olikin ainoa asia, josta huomasi Rososiiven olevan ihan yhtä väsynyt kuin Sinttitassunkin. Kolli tukahdutti huvittuneen kehräyksen kunnioituksesta mestariaan kohtaan ja käänsi katseensa Usvatassuun. Usvatassu saattaa olla innoissaan, sillä sieltä saa klaanin isoimmat kalat. Tilanne onkin toinen minun kohdallani... on hiukan noloa olla kaloja pelkäävä putousklaanilainen.
Usvatassu Usvatassu hymyili anteeksipyytävästi väsyneen näköiselle kollille. "Punapilvi haluaa meidän saalistavan." Vilkaisten taaksensa harmaa naaras lisäsi vielä: "Ja ilmeisesti Rososiipikin tulee mukaan." Usvatassu kääntyi ympäri heilauttaen häntäänsä. "Mitä nopeammin lähdemme, sitä nopeammin tulemme takaisin. Ja pääsemme nukkumaan", raidallinen oppilas lisäsi tukahduttaen haukotuksen. Hän tassutteli mestareiden luo ja nosti katseensa Punapilveen, joka nyökkäsi hyväksyvästi. "Kiitos, Usvatassu."
Sinttitassu
Sinttitassu oli juuri tassuttamassa oppilaiden pesään mennäkseen nukkumaan, kun kuuli etäisesti nimensä mainittavan ja pysähtyi niille sijoilleen. Mitähän minusta puhutaan? kolli mietti uteliaana ja päätti sittenkin kääntyä vielä ympäri kuunnellakseen. Siispä Sinttitassu oli vähällä törmätä pesää kohti tassuttavaan Usvatassuun, mutta onnistui väistämään viime hetkellä.
"Pitääkö vielä mennä johonkin?" oppilas huokaisi väsyneenä, vaikka olikin oikeastaan ihan innoissaan joka ikisestä klaanin rutiinista, johon pääsi osallistumaan. Nyt vain ei olisi jaksanut... jospa Sinttitassu oli vain kuullut väärin? Jooko? Voinko mennä nukkumaan?
Usvatassu
Usvatassu antoi katseensa vaeltaa runsaassa tuoresaaliskasassa, hymisten itsekseen melodiaa jota oli kuullut lintujen laulavan aiemmin. Hän ojensi tassunsa koskettaakseen erästä erityisen mehukkaan näköistä ahventa, sitten pysäytti itsensä. Mitähän Punapilvikin sanoisi jos saisi tietää että hänen oppilaansa oli ottanut osansa ruoasta saalistamatta ensin muille? Punapilvestä puheenollen, Usvatassu kuuli kollin tutun äänen hiukan kauempaa: "Usvatassu, tulehan tänne." Harmaa naaras huokaisi hiukan huvittuneena ja tassutti mestarinsa luo. "Niin?" "Lähdemme saalistamaan, kunhan Sinttitassu löytyy", mestarini sanoi. "Tarkistaisitko, ettei hän ole jo mennyt nukkumaan?" "Ilomielin", Usvatassu vastasi ja tassutti kohti oppilaiden pesää.